TuraOffi 2009

Kiipeilyä, uintia, tunkkaamista, vinssaamista ja remppaamista. Tässä pääpiirteittäin viikonloppuna järjestetyn TuraOffi 2009:n tapahtumat. Syyskelit olivat ehkä parhaimmat mahdolliset kyseisen kilpailun tapahtuman kannalta, joten aurinkoa ja lämpöä riitti, vaikka yöllä muutama pisara tulikin myös tuulilasiin.

Luonnollisesti kilpailun luonteen mukaisesti reitit muodostuivat helpohkoista kulkureiteistä, loivista ylämäistä ja tilavista rastipaikoista, joten menoa kyllä riitti. Yleisöä oli kerääntynyt sankoin joukoin paikoille ja ehkäpä hieman myös olivat tiellä kilpailijoita ajatellen... Vaikka reitit olivatkin paikoin hieman haasteellisia ja kastumisilta ei vältytty, ärräpäät jäivät kuitenkin aika vähäisiksi ja asenne oli tiimeillä kohdallaan. :-)

Muutamia kuvia tapahtumasta:




Lisää kuvia löytyy osoitteesta: http://jounijalonen.kuvat.fi/kuvat/Happenings/TuraOffi+2009/

Muotokuvaharjoittelua luonnonvalossa

Kävinpä alkuviikosta harjoittelemassa pitkästä aikaa muotokuvausta, joka on minulle vielä aika uudehko alue. Eräs keikka painaa päälle, jossa *pitäisi* osata jo muotokuvastakin jotain perusteita, joten ajattelin että ei se harjoittelu ainakaan miestä pahenna. Tässä treenisetin tuloksia. Kuvat on otettu ihan naturellina, eli käytössä ei ollut salamoita eikä edes heijastimia.

Kesäillan ja -yön satoa

Kesäilta ja kärpäset... vai olivatko ne kukat ja mehiläiset? Yhtä kaikki, kesäinen ilta ja lomafiilis inspiroivat minut lähtemään kameran kanssa ulos taas kerran ihmettelemään illan sävyjä ja yön usvaa. Tässä poimintoja parilta mökin lähimaastoon suunnatulta retkeltä

Kuvat löytyvät isompina Flickrin streamistani

Luvattua DIY tekstiä...

No niin...

Jussin kanssa tuli puheeksi kerran että joskus voisi olla käyttöä puomille. Joko assarin korvaajana tai assarille kädenjatkeena. Noh, sattuipa niin että oma puomiajatus oli jo vähän pidemmällä ja minulla oli varteenotettava jatkopuomi hankittuna...Juu...Robinhoodista. Noin 5€ arvoinen teleskooppinen maalausvarsi.



Noh, keskustelusta innostuneena jatkoin kaapinpäälle jäänyttä projektia. Sorvasin alumiinitankosta salama/varjojalustan tapin, johon toiseen päähän ymppäsin kierteet. Volaa...kierteellä kiinni maalausvarren toisessa päässä olevaan valmiiseen reikään. Helppoa tähän mennessä.

Noh. Siihen se sitten jäikin joksikin aikaa kunnes hetki sitten tuli taas puhe puomista ja puomin tarpeesta.

Viralliseen suunnitelmaan kuului kiristettävä nivel, ilman vastapainoa. Hätäsuunnitelmaan kuului 8mm reikä, eräs toinen keskeneräinen DIY projekti ja 8mm pultti ja pari siipimutteria.
Koko komeuden pitää paikoillaan kiristysremmi. Remmi toiminee myös korkeussäätönä.

Ja ohessa puomin ensimmäinen "kuvaus" iltapimeässä.

Luontokuvauksesta

Pääsääntöisesti canonilla kuvaava harrastelija raapustelee nikonistien blogiin. Mihin tämä maailma onkaan menossa? Puolustuksekseni on todettava että omistan yhden nikonin ja joskus jopa kuvaankin sillä. FG on edelleenkin hyvä kamera, aivan kuten silloin kun sen sain isältäni lainaksi joskus kauan sitten kun kävin vielä lukiota. Pitempään meikäläisen tunteneet tietävät että olen nykyään siirtynyt miltei täysin kuvaamaan luontoa. Kaikki muu on jäänyt hieman taka-alalle. Siksi ajattelin kirjoittaa muutaman rivin "luontokuvauksesta".

Olen itsekin mieltänyt luontokuvauksen aivan liian usein pitkillä putkilla tapahtuvaksi hommaksi. Totuus on kuitenkin jotakin aivan muuta. Luonto on paljon muutakin kuin oksilla pönöttäviä lintuja. Jos ylipäätänsä vaivautuu lähtemään liikkeelle, menee maastoon ja pitää aistinsa valppaina, näkee kaikkea mielenkiintoista mitä voi vallan mainiosti kuvata ilman miljoonan taalan järjestelmävehkeitä. Mitä matalammalle malttaa kurkistella, sitä vähemmän tarvitsee niitä pitkiä (ja kalliita) objektiiveja. Nämä kaksi kuvaa ovat molemmat "luontokuvia" mutta edustavat aivan erilaista lähestymistapaa:
Ylempi kuva viklosta on räpsäisty hätäisesti ohikulkiessa, objektiivina 400mm f 5.6 ja alempi sopivaa tilaisuutta odottaen 50mm f 1.8:lla. Kummassakohan kuvassa on enemmän sisältöä, ideaa ja ajatusta? Ehkä pitäisi hieman useammin hidastaa vauhtia ja keskittyä havainnoimaan ja miettimään mitä on tekemässä ja miksi?

Rumasti sanottuna, miksi ylipäätään kuvata luontoa? Lajikuvat ja peruspönötykset on joku jo ottanut aikoja sitten ja todennäköisesti huomattavasti paremmin kuin mihin ikinä tulen pystymään. Ennen meneillään olevan kuvausprojektini (pahoittelen linkistä aukeavan tekstin pituutta, olennainen löytyy kahdesta viimeisestä kappaleesta) aloittamista jahtasin niitä hienoja lajikuvia, mutta nyt haluan dokumentoida kokonaisuutta, luoda jotakin mistä voin hyvillä mielin todeta sen sisältävän jotakin, kertovan jotakin ja ehkä jopa antavan katsojalleen jotakin ajattelemisen aihetta.

Miksi kirjoitin tämän? Koska mielestäni tämä on hyvä blogi jossa tunnutaan kerrottavan erilaisista näkemyksistä kuvaamisen suhteen ja lupasin jossakin välissä antaa hyvälle asialle oman panostukseni. Yllä oleva on minun näkemykseni yhdestä valokuvauksen osa-alueesta.

Esittäydyn...

Tere kaikille Nikonisteille.

Istun kotona vahtimassa lapsia ja potemassa jotain jota kohta luulen "possu"influenssaksi...olo kutakuinkin aivan kaamea.

Tästä huolimatta ajatukset kuvauksessa ja muutamassa projektissa jotka näyttivät saaneen tuulta alleen. Näistä projekteista varmaankin myöhemmin kuvia ja ajatuksia.

Mutta jotta tietäisitte kuka täällä kirjoittelee mitä sattuu, ajattelin kertoa jotakin itsestäni...älkää säikähtäkö...ei mitään suuria paljastuksia.

Asun Kymissä, joo...kypäräpäinen kymiläinen...onneksi en syntyjäni kuitenkaan. Kuvaan D40 rungolla vähän mitä sattuu ja juurikin lähden opiskelemaan AV-mediaa Kouvolaan...joo Kyamk:iin.

Minusta löytyy strobistihenkeä ja DIY on päivän sana. Muutama DIY projektikin on tehty ja niistäkin voin ehkä jonkun jutun kirjoitella Teidän iloksenne tai kauhuksi.

Ja lopuksi vielä jotain kuvaukseen liittyvää. Ohessa nuoremman sällin Uni-Pupu jota aikani kuluksi kuvailin.

Välineitä, onko heitä?

Nykyisessä välineurheiluyhteiskunnassa tuntuu olevan hyvien kuvien ja suoritteiden ehdottomana edellytyksenä järjettömän laadukas ja kallis välineistö. Aina kun kuvasta halutaan parempi, katse kohdistetaan välineisiin ja sieltä tuntuu löytyvän se syy. Ovatko välineet kuitenkaan sitten se kaiken A ja ruotsalainen Å? Olisiko mahdollista, että halvemmallakin välineistöllä olisi mahdollisuutta saada kuvia?

Ovatko kuvat sitten riittävän tarkkoja? Riittääkö reunapiirto? Onko kaikkien välinevehtaajien rakastama bokehi riittävän pehmeää?

Esimerkkikuvat ovat otettu hieman vanhemmalla Sonyn H1 kompaktilla, joka nykypäivänä ei taida montaa kymmentä euroa maksaa.



Omasta mielestäni jopa edullinenkin kamera voi olla erittäin hyvä väline harrastajalle ja enemmänkin kuvaavalle. Pienellä pokkarilla/compactilla ei toki saa samanlaista katu-uskottavuutta ja rispektiä kuin järkkärillä, mutta tarvitaanko sitä oikeasti? Jos juuri ensimmäistä kertaa luistimet jalkaan saaneelle annetaan ammattilaisjääkiekkoilijan maila käteen, on sitä varmaan mukava hivellä, mutta ei ne lämärit siitä kovene.

Eipä ole koskaan tullut vielä nähtyä sisällöltään huonon kuvan paranevan hyvällä reunapiirrolla.

Käpytikan mailla

Kesä on kuumimmillaan, lämpömittari lähentelee +30 astetta ja hiki virtaa. Useimmilla tirpoilla pesintäpuuhat ovat takanapäin ja projektin lopputuotteet pitävät nälkäistä ääntä puiden suojissa. Metsäreissulta löytyikin vaahteran lehtien suojista tuttu kolopesijä:



Hyvää ja lämpöistä kesää kaikille blogin (enemmän tai vähemmän) lukijoille. :-)

Varma kesän merkki

Aurinko paistaa, linnut laulaa ja ne perhoset... On sitruuna-, nokkos-, neitoperhosta, suruvaippaa, kangasperhosta ja vaikka mitä. Toivottavasti kesällä on lämmintä ja perhosvuodesta tulee runsas ja monipuolinen.

Tänään tuli virallisesti perhoskausi aukaistua:

Palokärjen mailla

Helmikuun alussa alkoi lähimetsästä kuulumaan normaalien tirppojen lisäksi hieman erikoisempaa sointien sarjaa ja aika nopeasti sitten löytyikin tämä äänen lähde - palokärki. Yksilö oli arka, eikä lähelle päässyt millään, mutta kiikarilla katsomalla varmistui aika äänekkääksi rouvaksi. Eikä kulunut kuin kuukauden päivät, kun alkoi metsän laitamilta kuulumaan myös vastakaikua rouvan huuteluille ja näin paikalle löysi myös oikein komea herrasmies.

Siitä alkoi myös oma projekti kuvata tämä komeampi yksilö, mikä ei osoittautunut lainkaan rohkeammalta, eikä yhteistyökykyisemmältä kuin rouvakaan, mutta melkein kaikkien vippaskonstien kautta kuitenkin sinnikäs kuukausien taustatyö ja kymmenien tuntien istuminen palkittiin. Kun alkaa työmäärää miettimään, onko luontokuvaaminen sitten kuitenkaan ihan järjellistä hommaa? Onko se kaiken sen arvoista? Ensimmäiseen kysymykseen vastaukseksi EI, mutta jälkimmäiseen KYLLÄ! :-)