Palokärjen mailla

Helmikuun alussa alkoi lähimetsästä kuulumaan normaalien tirppojen lisäksi hieman erikoisempaa sointien sarjaa ja aika nopeasti sitten löytyikin tämä äänen lähde - palokärki. Yksilö oli arka, eikä lähelle päässyt millään, mutta kiikarilla katsomalla varmistui aika äänekkääksi rouvaksi. Eikä kulunut kuin kuukauden päivät, kun alkoi metsän laitamilta kuulumaan myös vastakaikua rouvan huuteluille ja näin paikalle löysi myös oikein komea herrasmies.

Siitä alkoi myös oma projekti kuvata tämä komeampi yksilö, mikä ei osoittautunut lainkaan rohkeammalta, eikä yhteistyökykyisemmältä kuin rouvakaan, mutta melkein kaikkien vippaskonstien kautta kuitenkin sinnikäs kuukausien taustatyö ja kymmenien tuntien istuminen palkittiin. Kun alkaa työmäärää miettimään, onko luontokuvaaminen sitten kuitenkaan ihan järjellistä hommaa? Onko se kaiken sen arvoista? Ensimmäiseen kysymykseen vastaukseksi EI, mutta jälkimmäiseen KYLLÄ! :-)