FinnSpring 2010

Viikonlopun kaksipäiväiset suunnistuskilpailut käynnistyivät 24. huhtikuuta Lapissa. Ei sentään pohjoisessa, vaan Suomen länsirannikolla sijaitsevassa entisessä pienessä Lapin kunnassa, joka liittyi 1. tammikuuta 2009 Rauman kaupunkiin. No se siitä pienestä informaatiohetkestä.

FinnSpring käynnistyi lauantaina aurinkoisissa ja tuulisissa merkeissä. Suunnistajia oli melkein vauvasta vaariin, eikä puhuttu ihan muutamasta kymmenestä, eikä sadasta suunnistajasta, vaan pyörittiin nelinumeroisissa henkilömäärissä puhumattakaan katsojista ja huoltohenkilökunnasta.

Mutta itse aiheeseen, eli kuviin:

Lisää kuvia tapahtumasta: http://www.jounijalonen.fi

Starat jäällä

Huhtikuun kuudentena päivänä alkoi Kivikylän areenan pihamaalla käymään normaalia enemmän liikehdintää, kun toisen kerran Raumalla järjestettävän Starat jäällä-show:n järjestelyt olivat täydessä vauhdissa. Jäällä harjoitteli nuoria, hieman varttuneempia luistelun harrastajia ja myös kunnon konkareita illan H-hetkeä varten.

Illalla tuntia ennen tapahtuman alkua pihamaalla oli tungosta ja hallissa kaikki shown elementit kunnossa popcornin tuoksusta lähtien. Show oli näyttävä, vaikka valaistukseen olisi voinut vielä hieman enemmän panostaa näin valokuvaajan näkökulmasta katsoen. Taitoluistelijat olivat jäällä kuin kalat vedessä ja luistelu oli erittäin miellyttävää katseltavaa, ei voinut kuin ihailla ja miettiä kuinka paljon työtä, hikeä ja kyyneleitä on harjoittelu vaatinut.

Toivottavasti tämäkään ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, vaan saamme nauttia taidokkaasta showsta myös ensi vuonna.

Lisää tapahtumasta ja muista löytyy osoitteesta: http://www.jounijalonen.fi

Pohdintoja valaistuksesta luontokuvauksessa

Alla linkki omaan blogiini jossa pohdiskelin valaistusta omaan luontokuvaukseeni liittyen. Käykää vilkaisemassa ja heittäkää kommentteja jos tekstini herättää ajatuksia. Myös eriävät mielipiteet otetaan ilolla vastaan.

Suo & City

Live view -toiminto

Alla oleva on suora kopio omasta blogistani, laitan tännekin näkyville, jos vaikka herättäisi hieman keskustelua. (Mielellään muutakin kuin "vaihda nikoniin" -kommentteja...)

Kun taannoin vaihdoin kameraa mietin pitkään mitä virkaa tuolla Live View -toiminnolla oikeastaan on. En keksinyt sille oikein mitään käyttöä, olin niin tottunut käyttämään etsintä etten kaivannut pokkareista tuttua takanäyttöä kuvaa ottaessani. Kameran takanäyttö oli mielestäni olemassa vain sitä varten, että pystyin kuvan ottamisen JÄLKEEN vilkaisemaan histogrammin ja muut tarpeelliset tiedot.

Viikolla piilossa kykkiessäni keksin kuitenkin yhden käyttötarkoituksen tuolle toiminnolle. Canonin järjestelmässä kun on yksi pieni ongelma. Jos kuvataan vähemmän valovoimaisella (sillä minulle sopivalla, eli halvemmalla) optiikalla, ei kameran automaattitarkennus toimi telejatkeen kanssa. Etsimen kautta kuvattaessa ainakin minulla käy helposti niin, että käsitarkennus menee helposti pieleen, tarkennuksen arviointi on jotenkin kovin vaikeaa ja 400mm optiikka 2x jatkeella ei täydellä aukolla anna syväterävyydessä yhtään pelivaraa, syväterävyyttä ei kertakaikkiaan tunnu olevan ollenkaan ja pienikin virhe pilaa kuvan. Pienemmällä aukolla taas valotusajat karkaavat helposti käsistä, kuvauskohteeni kun harvoin pysyvät paikallaan montaakaan hetkeä ja tuloksena on epäterävä kuva kohteen liikkeestä johtuen. Aamun teeriä kuvatessani päätin kokeilla miten tuo tarkennus onnistuisi takanäytön kautta. Isommasta kuvasta oli yllättävän paljon helpompaa löytää tarkennus kuin etsimen kautta. Ei se täysin ongelmatonta ole, mutta helpompaa. Taidan käyttää samaa systeemiä jatkossakin aina välillä.

Teeriä piilosta

Edellisessä postauksessa oli juttua siitä, kuinka vein piilon paikalleen suolle odottelemaan kuvauskohteita. Nyt on tullut vietettyä joitakin aamuja piilossa, lähinnä teeriä kytistellen. Muutama kuva taisi onnistuakin:

Piiloilua

Edelliseen postaukseeni liittyen, tässä pari kuvaa siitä kun piiloni siirtyi paikalleen.
Nyt sitten pitää vain odotella kuvauskohteiden saapumista.

Kevättä

Maaliskuun loppu lähestyy ja aivan kohta siirrymme kesäaikaankin. Vaikka maassa on lunta ilmatieteenlaitoksen virallisen mittauksen mukaan 76 cm, voi sopivilla rinnepaikoilla jo nähdä hieman paljasta maatakin. Päivälämpötilat ovat viimepäivinä olleet reilusti plussan puolella joten paljaiden länttien määrä lumen keskellä tulee lisääntymään lähiaikoina roimasti. Tyynellä säällä lumen sulamisen voi miltei kuulla, ellei lintujen laulu sitä peitä. On siis pakko olla kevät.

Edellä lueteltujen lisäksi yksi selkeä kevään merkki on se, että olen laittanut talven yli verstaalla lojuneen kuvauspiiloni viimeinkin kuntoon ja olen viemässä sitä takaisin maastoon pikapuolin. Päivien lämmetessä ja pidentyessä luonnosta löytyy aina vain enemmän kuvattavaa, tai ainakin sitä tuntuu olevan enemmän ja juuri nyt haluan saada piiloni "pelipaikoille" juuri alkamassa olevaa tai ehkä jo alkanuttakin teeren soidinta varten. Kevään edetessä piiloni vaihtaa taas paikkaa kun siirryn kyttäämään jotakin muuta teerien lopeteltua oman shownsa.

Valokuvauksen ja erityisesti luontokuvauksen myötä olen löytänyt itsestäni uusia piirteitä. Vielä joitakin vuosia sitten en ollut ollenkaan kiinnostunut esimerkiksi ompelemisesta, mutta kuvauspiiloani rakennellessani ja korjaillesani olen kummasti tutustunut niin käsin- kuin koneella ompelemisen saloihin. Erilaiset puu-, metalli- ja muovi- rakentelut ovat myöskin tulleet tutuiksi miettiessäni ratkaisuja esimerkiksi varusteiden kuljettamiseen liittyen. Hyvin paljon varusteita on mahdollista hankkia valmiina, mutta erilaisten juttujen suunnittelu ja rakentelu on ollut toisinaan erittäin hauskaa puuhaa.

Mikäli joku nyt sattuisi tuntemaan kipinän syttyvän ja piilojen rakentelun / piiloista kuvaamisen kiinnostavan niin ottakaa yhteyttä, jaan mielelläni kokemuksia asian tiimoilta ja otan myös hyvin mielelläni vinkkejä ja ideoita vastaan.

Varoituksen sana vielä tähän loppuun: muistattehan että vähänkään pitempään paikallaan olevan piilon pystyttämiseen tarvitsee aina olla maanomistajan lupa ja romppeet tulee myös kuskata pois maastosta kun toiminta loppuu.

Talven harmautta

Tammikuun puoliväli on ylitetty ja kelit alkavat näyttää juuri sellaisilta, kuin talvella pitääkin. Lämpötila lähentelee -14 astetta ja luntakin on maassa - jopa puissakin. Tammikuun alun kovat pakkaset ovat toistaiseksi ohitettu, mutta ennustusten mukaan kovimmat ovat vielä edessäpäin. Mukavan viileältä tuntuu tämä ilmaston lämpeneminen. :-)

Metsä nukkuu, ainoat äänet ovat lumen narskuminen kuvaajan kenkien alla.

Yökuvia syystalven 2009 ajalta

Laittelin pitkästä aikaa uutta yökuvasarjaa nettiin joten herätellään samalla tätä blogia syystalven uniltaan; ei liian rajulla tavalla vaan näin alkuun sopivasti unisilla ja öisillä tunnelmilla ;)

Tarkoituksenani olisi seuraavana haasteena ottaa Jorma Luhdan "Tähtiyöt" -kirjan inspiroimana öisiä tähtitaivas-kuvia metsien lumivaippojen keskeltä, lähtemällä kuvausreissulle hieman kauemmaksi kaupunkien valoista. Kertoilen reissukuulumisia kun vaan saan tuon retkentapaisen järjestettyä. Mukaan tarvitaan kaakaon lisäksi ehdottomasti nuotiotarvikkeet ja aitoa wilhelmin makkaraa ;)

TuraOffi 2009

Kiipeilyä, uintia, tunkkaamista, vinssaamista ja remppaamista. Tässä pääpiirteittäin viikonloppuna järjestetyn TuraOffi 2009:n tapahtumat. Syyskelit olivat ehkä parhaimmat mahdolliset kyseisen kilpailun tapahtuman kannalta, joten aurinkoa ja lämpöä riitti, vaikka yöllä muutama pisara tulikin myös tuulilasiin.

Luonnollisesti kilpailun luonteen mukaisesti reitit muodostuivat helpohkoista kulkureiteistä, loivista ylämäistä ja tilavista rastipaikoista, joten menoa kyllä riitti. Yleisöä oli kerääntynyt sankoin joukoin paikoille ja ehkäpä hieman myös olivat tiellä kilpailijoita ajatellen... Vaikka reitit olivatkin paikoin hieman haasteellisia ja kastumisilta ei vältytty, ärräpäät jäivät kuitenkin aika vähäisiksi ja asenne oli tiimeillä kohdallaan. :-)

Muutamia kuvia tapahtumasta:




Lisää kuvia löytyy osoitteesta: http://jounijalonen.kuvat.fi/kuvat/Happenings/TuraOffi+2009/

Muotokuvaharjoittelua luonnonvalossa

Kävinpä alkuviikosta harjoittelemassa pitkästä aikaa muotokuvausta, joka on minulle vielä aika uudehko alue. Eräs keikka painaa päälle, jossa *pitäisi* osata jo muotokuvastakin jotain perusteita, joten ajattelin että ei se harjoittelu ainakaan miestä pahenna. Tässä treenisetin tuloksia. Kuvat on otettu ihan naturellina, eli käytössä ei ollut salamoita eikä edes heijastimia.

Kesäillan ja -yön satoa

Kesäilta ja kärpäset... vai olivatko ne kukat ja mehiläiset? Yhtä kaikki, kesäinen ilta ja lomafiilis inspiroivat minut lähtemään kameran kanssa ulos taas kerran ihmettelemään illan sävyjä ja yön usvaa. Tässä poimintoja parilta mökin lähimaastoon suunnatulta retkeltä

Kuvat löytyvät isompina Flickrin streamistani

Luvattua DIY tekstiä...

No niin...

Jussin kanssa tuli puheeksi kerran että joskus voisi olla käyttöä puomille. Joko assarin korvaajana tai assarille kädenjatkeena. Noh, sattuipa niin että oma puomiajatus oli jo vähän pidemmällä ja minulla oli varteenotettava jatkopuomi hankittuna...Juu...Robinhoodista. Noin 5€ arvoinen teleskooppinen maalausvarsi.



Noh, keskustelusta innostuneena jatkoin kaapinpäälle jäänyttä projektia. Sorvasin alumiinitankosta salama/varjojalustan tapin, johon toiseen päähän ymppäsin kierteet. Volaa...kierteellä kiinni maalausvarren toisessa päässä olevaan valmiiseen reikään. Helppoa tähän mennessä.

Noh. Siihen se sitten jäikin joksikin aikaa kunnes hetki sitten tuli taas puhe puomista ja puomin tarpeesta.

Viralliseen suunnitelmaan kuului kiristettävä nivel, ilman vastapainoa. Hätäsuunnitelmaan kuului 8mm reikä, eräs toinen keskeneräinen DIY projekti ja 8mm pultti ja pari siipimutteria.
Koko komeuden pitää paikoillaan kiristysremmi. Remmi toiminee myös korkeussäätönä.

Ja ohessa puomin ensimmäinen "kuvaus" iltapimeässä.

Luontokuvauksesta

Pääsääntöisesti canonilla kuvaava harrastelija raapustelee nikonistien blogiin. Mihin tämä maailma onkaan menossa? Puolustuksekseni on todettava että omistan yhden nikonin ja joskus jopa kuvaankin sillä. FG on edelleenkin hyvä kamera, aivan kuten silloin kun sen sain isältäni lainaksi joskus kauan sitten kun kävin vielä lukiota. Pitempään meikäläisen tunteneet tietävät että olen nykyään siirtynyt miltei täysin kuvaamaan luontoa. Kaikki muu on jäänyt hieman taka-alalle. Siksi ajattelin kirjoittaa muutaman rivin "luontokuvauksesta".

Olen itsekin mieltänyt luontokuvauksen aivan liian usein pitkillä putkilla tapahtuvaksi hommaksi. Totuus on kuitenkin jotakin aivan muuta. Luonto on paljon muutakin kuin oksilla pönöttäviä lintuja. Jos ylipäätänsä vaivautuu lähtemään liikkeelle, menee maastoon ja pitää aistinsa valppaina, näkee kaikkea mielenkiintoista mitä voi vallan mainiosti kuvata ilman miljoonan taalan järjestelmävehkeitä. Mitä matalammalle malttaa kurkistella, sitä vähemmän tarvitsee niitä pitkiä (ja kalliita) objektiiveja. Nämä kaksi kuvaa ovat molemmat "luontokuvia" mutta edustavat aivan erilaista lähestymistapaa:
Ylempi kuva viklosta on räpsäisty hätäisesti ohikulkiessa, objektiivina 400mm f 5.6 ja alempi sopivaa tilaisuutta odottaen 50mm f 1.8:lla. Kummassakohan kuvassa on enemmän sisältöä, ideaa ja ajatusta? Ehkä pitäisi hieman useammin hidastaa vauhtia ja keskittyä havainnoimaan ja miettimään mitä on tekemässä ja miksi?

Rumasti sanottuna, miksi ylipäätään kuvata luontoa? Lajikuvat ja peruspönötykset on joku jo ottanut aikoja sitten ja todennäköisesti huomattavasti paremmin kuin mihin ikinä tulen pystymään. Ennen meneillään olevan kuvausprojektini (pahoittelen linkistä aukeavan tekstin pituutta, olennainen löytyy kahdesta viimeisestä kappaleesta) aloittamista jahtasin niitä hienoja lajikuvia, mutta nyt haluan dokumentoida kokonaisuutta, luoda jotakin mistä voin hyvillä mielin todeta sen sisältävän jotakin, kertovan jotakin ja ehkä jopa antavan katsojalleen jotakin ajattelemisen aihetta.

Miksi kirjoitin tämän? Koska mielestäni tämä on hyvä blogi jossa tunnutaan kerrottavan erilaisista näkemyksistä kuvaamisen suhteen ja lupasin jossakin välissä antaa hyvälle asialle oman panostukseni. Yllä oleva on minun näkemykseni yhdestä valokuvauksen osa-alueesta.

Esittäydyn...

Tere kaikille Nikonisteille.

Istun kotona vahtimassa lapsia ja potemassa jotain jota kohta luulen "possu"influenssaksi...olo kutakuinkin aivan kaamea.

Tästä huolimatta ajatukset kuvauksessa ja muutamassa projektissa jotka näyttivät saaneen tuulta alleen. Näistä projekteista varmaankin myöhemmin kuvia ja ajatuksia.

Mutta jotta tietäisitte kuka täällä kirjoittelee mitä sattuu, ajattelin kertoa jotakin itsestäni...älkää säikähtäkö...ei mitään suuria paljastuksia.

Asun Kymissä, joo...kypäräpäinen kymiläinen...onneksi en syntyjäni kuitenkaan. Kuvaan D40 rungolla vähän mitä sattuu ja juurikin lähden opiskelemaan AV-mediaa Kouvolaan...joo Kyamk:iin.

Minusta löytyy strobistihenkeä ja DIY on päivän sana. Muutama DIY projektikin on tehty ja niistäkin voin ehkä jonkun jutun kirjoitella Teidän iloksenne tai kauhuksi.

Ja lopuksi vielä jotain kuvaukseen liittyvää. Ohessa nuoremman sällin Uni-Pupu jota aikani kuluksi kuvailin.

Välineitä, onko heitä?

Nykyisessä välineurheiluyhteiskunnassa tuntuu olevan hyvien kuvien ja suoritteiden ehdottomana edellytyksenä järjettömän laadukas ja kallis välineistö. Aina kun kuvasta halutaan parempi, katse kohdistetaan välineisiin ja sieltä tuntuu löytyvän se syy. Ovatko välineet kuitenkaan sitten se kaiken A ja ruotsalainen Å? Olisiko mahdollista, että halvemmallakin välineistöllä olisi mahdollisuutta saada kuvia?

Ovatko kuvat sitten riittävän tarkkoja? Riittääkö reunapiirto? Onko kaikkien välinevehtaajien rakastama bokehi riittävän pehmeää?

Esimerkkikuvat ovat otettu hieman vanhemmalla Sonyn H1 kompaktilla, joka nykypäivänä ei taida montaa kymmentä euroa maksaa.



Omasta mielestäni jopa edullinenkin kamera voi olla erittäin hyvä väline harrastajalle ja enemmänkin kuvaavalle. Pienellä pokkarilla/compactilla ei toki saa samanlaista katu-uskottavuutta ja rispektiä kuin järkkärillä, mutta tarvitaanko sitä oikeasti? Jos juuri ensimmäistä kertaa luistimet jalkaan saaneelle annetaan ammattilaisjääkiekkoilijan maila käteen, on sitä varmaan mukava hivellä, mutta ei ne lämärit siitä kovene.

Eipä ole koskaan tullut vielä nähtyä sisällöltään huonon kuvan paranevan hyvällä reunapiirrolla.

Käpytikan mailla

Kesä on kuumimmillaan, lämpömittari lähentelee +30 astetta ja hiki virtaa. Useimmilla tirpoilla pesintäpuuhat ovat takanapäin ja projektin lopputuotteet pitävät nälkäistä ääntä puiden suojissa. Metsäreissulta löytyikin vaahteran lehtien suojista tuttu kolopesijä:



Hyvää ja lämpöistä kesää kaikille blogin (enemmän tai vähemmän) lukijoille. :-)

Varma kesän merkki

Aurinko paistaa, linnut laulaa ja ne perhoset... On sitruuna-, nokkos-, neitoperhosta, suruvaippaa, kangasperhosta ja vaikka mitä. Toivottavasti kesällä on lämmintä ja perhosvuodesta tulee runsas ja monipuolinen.

Tänään tuli virallisesti perhoskausi aukaistua:

Palokärjen mailla

Helmikuun alussa alkoi lähimetsästä kuulumaan normaalien tirppojen lisäksi hieman erikoisempaa sointien sarjaa ja aika nopeasti sitten löytyikin tämä äänen lähde - palokärki. Yksilö oli arka, eikä lähelle päässyt millään, mutta kiikarilla katsomalla varmistui aika äänekkääksi rouvaksi. Eikä kulunut kuin kuukauden päivät, kun alkoi metsän laitamilta kuulumaan myös vastakaikua rouvan huuteluille ja näin paikalle löysi myös oikein komea herrasmies.

Siitä alkoi myös oma projekti kuvata tämä komeampi yksilö, mikä ei osoittautunut lainkaan rohkeammalta, eikä yhteistyökykyisemmältä kuin rouvakaan, mutta melkein kaikkien vippaskonstien kautta kuitenkin sinnikäs kuukausien taustatyö ja kymmenien tuntien istuminen palkittiin. Kun alkaa työmäärää miettimään, onko luontokuvaaminen sitten kuitenkaan ihan järjellistä hommaa? Onko se kaiken sen arvoista? Ensimmäiseen kysymykseen vastaukseksi EI, mutta jälkimmäiseen KYLLÄ! :-)

Yön tunnelmaa

Yöllä kuvaamisessa on aivan oma, viehättävä tunnelmansa. Varsinkin näin keväällä kun kaupungin laidalla kuuluu vain tuulen suhina ja etäinen autotien kohina. Lämpötila putoaa hieman pakkaselle ja tähdet pilkistelevät vielä pilvenraosta tuikkimaan kauneuden merkiksi, ennen kuin kesä ja valo piilottavat ne odottamaan syksyä ja uutta tehtävää palata talven öiden valoiksi. Tämän öisen tunnelman nauttiminen hiljaisesti kameran kanssa on jotain niin kaunista ja rauhoittavaa, eritoten pitkän työpäivän jälkeen, jotta pitihän sitä pari yötä sitten lähteä kuvailemaan! Samalla piti kokeilla omakuvan ottamista yöaikaan... Tässä joitakin kortille tarttuneita:







Samalla ajattelin soitella kuvaajakaverilleni, joka on yhtä yövirkku kuin minäkin ja aina valmis reissuun. Lähdimmekin vielä yhdessä pikkutunneilla kuvailemaan kaupungin toisella laidalla olevaa junapysäkkiä, jos yön harvasta liikenteestä osuisi pari junaa sopivasti kuviin. Pysäkin ylitti sopivan kuvauspaikan tarjonnut silta.









Koko setti on nähtävissä Flickrissä, jossa on mukana myös muutama vanhempi yökuva.